Blogin loppu(ko)?

Mietin tässä tänään että onko mulla mitään annettavaa tälle blogille. Banneri on ruma, tekstit sekavia ja aiheet pomppii kuin villiintynyt kengurulauma. Ja, mun elämä on tylsää. Kuka palaa lukemaan jonkun masentuneen ihmisen random settiä? No ei kukaan kun ulkoasu jo itsessään karkottaa sivustolle eksyneen ihmisen, lähinnä banneria ajatellen. Rosoinen, sotkuinen, synkkä, kaunis ja höystettynä parilla sydämellä. Sitten tajusin että juuri noin surkuhupaisaa mun elämä on! Täynnä tunteita (hyviä ja pahoja), kipua (henkistä ja fyysistä), paljon outoja ajatuksia ja mielipiteitä perusteluineen, onnen hetkiä ja kaikki tämä samassa sekavassa paketissa. 

Niinkuin mun asuntokin. EI valkoista sisustusta höystettynä beigellä tai harmaalla, ei todellakaan. Täynnä uutta ja vanhaa, lilaa, keltaista, oranssia, vihreetä. Mummulta saatu vanha lipasto (jota rakastan! ❤), poikaystävän vanha kirjahylly, iso viuhka sängyn yläpuolella, kirpparilta ostetusta kattolampusta roikkuvia koruja, siskolta saatuja design -juttuja, muumimukeja, muumipyyhkeitä, Pentikin astioita, lapsuudenkodista tuodut yli 20 vuotta vanhat Disney -lakanat ja sohvan paikalla tyhjä tila. Ja nyt tulee paras: putki tv! Siis oikeasti; tällä hetkellä ainoa telkkari täällä. Vanha kunnon Finlux josta en luovu vaikka kannettaisiin kymmenen uutta taulutelkkaria sisään. Ei. Se on ja pysyy "makkari tv:nä".

Tulin tänään kotiin Meilahden sairaalasta jossa tehtiin hermoratatutkimus. Siis neuloja monta senttiä ihon läpi suoraan hermoon ja sähköiskuja päälle. Ihanaa <3. Itse tutkimus ei pelottanut koska oon tottunut sairaaloiden asiakas ja tää oli jo kolmas tutkimus. Kolmen vuoden aikana on ollut myös 5 nukutusta, 5 käsileikkausta, valtavat arvet käsissä ja valtavia kipuja. No, tekevälle sattuu. Tutkimuksen jälkeen olin onnellinen. En siksi että tulos olisi ollut erityisen hyvä: yllättävästä jatkoparanemisesta huolimatta oikeän käden toimintakyky on laskenut noin kolmanneksella, pysyvästi, vaurio on mussa kiinni kuin kivulias pesäke kunnes lopulta kuopataan mullan alle (däämn jos tää jatkuu tuonpuoleisessakin...?!). Mutta onnellinen siksi että nyt tää rumba on OHI (ainakin pitäisi). Hyvästi Meilahti, Jorvi ja Töölön sairaala. Ja mitä itkemään asialle jolle ei voi tehdä mitään? 

Sitten ajattelen kauheen pessimistisesti. Monimutkaisesti, josta on joskus hyötyäkin, mutta yleensä lopputulos on jokseensakin masentava. Onneksi osaan nauraa itselleni; se on yksi ensimmäisiä ja tärkeimpiä opetuksia joita olen lapsuudenkodistani saanut. Ja sähellän paljon. Tän 34 vuotisen elämän aikana on tapahtunut vaikka mitä... jos sinua kiinnostaa miten voi päätyä vahingossa poikaystävän kanssa strippiklubille Virossa (ja mikä oli reaktio siellä), tai ottaa tatuointi ilman että tietää edes saavansa sellaisen, tai saada varoitus vuokranantajalta koska 2 kerrosta alempana olevat ravintolan asiakkaat häiriintyvät metelistä, tai muuttaa omilleen 17 -vuotiaana, mennä Espanjassa kaverin seuraksi sairaalan päivystykseen ja päätyä lopulta itse käytäväle happikoneeseen, tai miksi löydän itseni tyttöjenillan jälkeen selvinpäin seuraavana aamuna Porvoosta (ilta vietettiin Helsingissä) jne. jne. jne. kannattaa jatkaa lukemista. Koska oon varma että tää meno tulee jatkumaan aikalailla just tällasena; tylsän surullisen-hauskan-ankean-hulvattoman-outona tapauksena jolle sattuu (kirjaimellisesti) & tapahtuu (joskus). 

Vielä blogiin liittyen: markkinointipuolen ihmisenä ja ammattilaisena on se hyvä puoli että oppii eri toimialoista ja osaa kuvankäsittelyn perustekniikan, valokuvaamisen ja graafisen suunnittelun. Ikävä kyllä varjopuolena näitä taitoja ei vaan jotenkaan osaa soveltaa vapaa-ajalla, tai ainakaan mä en osaa. Nykyisessä työssäni (siis työkokeilu josta olen sairaslomalla) otan paljon tuotekuvia ja vastaan firman nettisivujen kuvapuolesta. Ja jumankauta miten upeita kuvia tuleekaan saatua ja vielä vaatimattomissa olosuhteissa vaikka itse sanonkin. Sitten vapaa-ajalla näen kaupungilla jotain mistä ajattelen heti: "tosta saisi hyvän valokuvan!". Mutta kamera lojuu kotona nurkassa, enkä jaksa kaivaa kännykkää esiin. Töissä myös graafinen suunnittelu ja tyylikkyys tulevat automaattisesti, nettisivujen ulkoasu ja kaikkien linkkien yms. varmistaminen mutta vapaa-ajalla piirtelen tikku-ukkoja (jos niitäkään). Ja tähän haluan muutoksen. Siinä taas yksi syy jatkaa blogia; itsensä kehittäminen sekä pääsen kirjoittamaan :heart:. Ja haluan kehittyä tässä, oppia uutta. Ja toivottavasti pääsen postaamaan niitä upeita kuvia myös!!

Tuolla olisi tiskivuori odottamassa mutta mä otan vapaata niistä. Hei oon aikuinen; saan lykätä ikäviä asioita! Tästä tuli usein lapsena unelmoitua ja nyt sitten toteutan lapsuuden unelmaani. Voi tätä ihanaa elämää :'D

Mukavaa loppuviikkoa muruset!

<3 <3 Suvi 

Kohteenani Madrid ja Torrevieja

Espanjaa kierrellen, osa 1 Madrid

Olen käynyt Espanjassa yhteensa kolme kertaa, ensimmäisen kerran v. 2009 Madridissa sekä Alicanten Torreviejassa, seuraavana vuonna lyhyt reissu Madridiin ja vuonna 2015 kävin taas molemmissa kohteissa (osa tiedoista saattaa olla siis vanhentuneita). Kerron tässä omista kokemuksistani miinuksineen ja plussineen molemmista paikoista pääkaupungista aloittaen.

Olen lentänyt Espanjaan aina Lufthansalla. Lennot ovat löytyneet edullisesti https://www.vertaa.fi/ -sivustolta, esim. menopaluu Madridiin loppukesästä 300 euroa (joskus halvemmallakin!) sisältäen matkalaukun ruumassa eikä vastaan ole tullut mitään ylimääräisiä veroja tms. Lisäksi vaihdot Saksassa ovat olleet nopeita ja sujuvia.

Kone juuri aloittamassa laskua Bajarasin kentälle. 

Madridiin päästyäni mulla oli vastassa paras ystäväni, joka oli muuttanut sinne vuotta aikaisemmin meidän yhteisestä asunnosta. Halusin silti kulkea "hotelliini" (=ystäväni kimppakämppä) taksilla koska lennon jälkeen väsytti ja olin varannut tuolloin vähän isomman matkabudjetin. Ensimmäinen ylläri tuli taksissa: ei voi maksaa kortilla. Siis millään kortilla, missään taksissa. Tämä on hyvä ottaa huomioon Madridissa liikkuessa. Lentokenttätaksiin tuli 20 euron lentokenttälisä mutta muuten taksit olivat tosi edullisia Suomeen verrattuna, enkä nähnyt kertaakaan pimeää taksia. 

Melkein ekaksi suunnattiin Retiron puistoon. Puisto on suosittu sekä paikallisten että turistien keskuudessa, tosin ei ihan lähellä keskustaa. Metrolla mennessä täytyi kävellä jonkin matkaa tai vaihtoehtoisesti ottaa taksi, joka maksoi n. 4 euroa metrolta puiston porteille. Madridin metrokartta voi aluksi vaikuttaa hankalalta, mutta linjojen värit opittua liikkuminen oli yllättävän helppoa (vaikka pari kertaa yksin liikkuessa eksyinkin). Kuljin pääosin kertalipulla koska ainakin tuolloin se oli edullinen, n. 1,20 €. Koska Madrid on sisämaassa tykkäsin tosta isosta lammesta, josta pystyi vuokraamaan kuvassa näkyviä veneitä. 

Kaverin kanssa illalla puistossa. Retiro ei tuntunut vaaralliselta paikalta myöhäiseenkään kellonaikaan koska siellä liikkui poliiseja koko ajan (hevospoliisit olivat tuolla yleisiä).

Herättiin yhtenä aamuna jo kello 7 aamulla kiertelemään kaupunkia. Arkkitehtuurihan siellä on älyttömän kaunis ja paljon vanhoja rakennuksia, joista tykkäsin enemmän kuin uusista, esim. Madridin pääkirjasto. Käytiin katsomassa myös futisareenaa ulkoapäin mutta näin "ei-jakapallofanille" siinä ei ollut sen kummempaa elämystä. Madridissa muuten koko kaupunki sekoaa jos jompikumpi kotijoukkueista voittaa, joten ei kannata ihmetellä jos ihmiset yhtäkkiä villiintyvät kadulla illalla :) Käytiin myös hop on-hop off bussissa joka oli samanhintainen kuin Suomessa, n. 20 euroa mutta lippu kannatti maksaa. Kaupungista sai paljon laajemman käsityksen eikä täytynyt ihmetellä liikoja metrokartan kanssa. Olin lomalla elokuussa, ja voin sanoa että valitsin huonoimman mahdollisimman kuukauden; nimittäin vuoden kuumimman. Jopa paikallisetkin viihtyivät kotona varjossa koska ulkona oli varjossa +40 astetta eikä tietoakaan tuulenvireestä. Nukkumisestakaan ei meinannut tulla mitään joten otettiin yhdeksi yöksi hotellihuone (ovat kalliita siellä, ja lisäksi on kuulemma yleinen käytäntö vaatia passia pantiksi) ihan vaan ilmastoinnin takia. 
Madridissa on kuitenkin yleisiä ulkouima-altaita esim. kerrostalojen katoilla jonne voi mennä uimaan ja vilvoittelemaan. Tosin nämä paikat olivat niin täynnä tuolloin elokuussa ettei käyty kuin kerran uimassa sellaisessa.

Keskustan alueella liikkuessa oli paljon tollasia lihapuoteja, tai no miksikä niitä oikein kutsutaan. Ei kyllä ostettu sieltä mitään koska haju oli todella etova huolimatta siitä että liikkeessä oli viileää. Mentiin pari kertaa mäkkäriin, josta sai ruokajuomaksi olutta niinkuin monissa muissakin paikoissa ulkomailla. Ketjuravintoloiden hinnat olivat hieman alhaisemmat kuin Suomessa mutta eivät merkittävästi. Tehtiin myös ruokaa kotona (koska oli tämä mahdollisuus), ja ruokakaupoissa olikin sitten todella halpaa! Lisäksi monissa paikoissa myytiin kosmetiikkaa, siis näissä ruokakaupoissa ja muahan ei meinannut saada sieltä millään pois. Ekalla kauppareissulla jossa ostin shampoot, meikinpostoaineita, booliaineksia, ruuat ja wc-paperit kahdelle yms. ja vaikka mitä niin saatiin 5 muovikassillista täyteen tavaraa 40 eurolla. Piti ottaa sitten taksi kotiin kun ei saatu kannettua ostoksia =) Madridissa kannattaa kokeilla käydä piknikillä syömässä koska sieltä löytyy paljon kivoja puistoja Retiron lisäksi jos vähän asiaan perehtyy. Ravintoloiden hinnat ovat Suomen tasoa joten pienen budjetin matkalla tää kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon! Myös esim. oluella käydessä tapakset joita tuotiin automaattisesti samaan hintaan olivat niin täyttäviä ettei koko päivänä tarvinnut syödä juuri muuta. Vettä, esim. vichya ja kannattaa ja pitääkin muistaa juoda! Itse ihastuin juomaan nimeltä Aquarius ja join sitä joka reissulla litratolkulla. Tästä huolimatta sain "lämpöhalvauksen" ja auringonpistoksen tällä ekalla reissulla ja jouduin moneksi tunniksi sairaalaan tiputukseen. Osa lomasta menikin pilalle tämän takia; 40 asteen lämmössä ja 40 asteen kuumeessa liikkuminen on sellainen kokemus jota en voi suositella kenellekään. Onneksi kyseessä oli 2 viikon reissu joten koko loma ei todellakaan mennyt pilalle. 

Hevospoliisien lisäksi kaupungilla näki monenlaista katutaidetta, oikeanpuoleinen kuva on otettu afrikkalaisten alueelta Madridissa ja jäin ihastelemaan sen tekemistä joksikin aikaa. Välillä oli kiva sitten vaikka maksaa vähän enemmän ja mennä ulos syömään. Yksi ehkä mulle tärkeimmistä melkein unohtui mainita, nimittäin shoppailu! En keksi liikettä mitä Madridista ei löytyisi (paitsi Primark), ja löysin esim. Bershkasta suurimman osan vaateostoksistani. Lisäksi kaverini osasi näyttää edullisia liikkeitä saman kadun varrella ja ton reissun jälkeen mulla menikin vaatekaapin siältö about uusiksi. Yllättävä asia oli että monissa isommissakaan ravintoloissa tai liikkeissä ei puhuttu englantia ollenkaan, enkä tiedä miten olisin selvinnyt ilman ystäväni sujuvaa espanjankielen apua. Kannattaa siis pitää sanakirjaa tai kännykkää mukana vaikka kyseessä onkin Espanjan pääkaupunki, jossa luulisi pärjäävän myös pelkällä englannillakin. 

Pääosin näistä kaikista kolmesta reissusta on jäänyt hyvä fiilis, ja joka kerta on ollut mukava palata tuttuun lomakohteeseen! 

Plussat: 
+ Suuri kaupunki, jokaiselle löytyy varmasti jotakin itseään kiinnostavaa
+ Kesäkautena takuuhyvä sää
+ Paljon vaatekauppoja ja hyviä ravintoloita
+ Paikallinen ruoka, esim. tapakset ovat tosi hyviä
+ Turvallinen kaupunki jos pitää maalaisjärjen mukana
+ Kansainvälisellä EU sairaanhoitokortilla toimiva ja ilmainen terveydenhuolto missä vaan sairaalassa jos jotain sattuu tapahtumaan

Miinukset:
- Englannilla pärjääminen tietyissä paikoissa heikkoa
- Etenkin kesäkautena elokuussa liian kuumaa
- Ihmiset puhuvat tosi lujaa, kuulostaa melkein huutamiselta näin suomalaisen korvaan
- Korkea hintataso 
- Kaupunki sisämaassa joten ei sovi rantalomaa hakeville

Mulla on käynyt tosi huono tuuri näiden reissujen valokuvien kanssa. Ensimäisen reissun kuvat menivät läppärin alustuksen mukana kun en ollut muistanut ottaa varmuuskopiota kaikista kuvista. Nämä tässä ovat siis poimittu fb:sta ja siksikin heikko kuvanlaatu. Tokalla reissulla ei vaan tullut oikein kuvattua paljoa (oli lyhyempi matka), ja kolmannella multa varastettiin upouusi puhelin Torreviejassa jossa meni tietty samalla kaikki kuvat. Seuraavassa matkapostauksessa mennäänkin Alicanteen, Torreviejaan. 


- Oletteko käyneet Madridissa tai Espanjassa ylipäätään, tai onko suunnitelmissa mennä? Kiinnostaisi kuulla muidenkin kokemuksia! =) - 

<3 <3 Suvi 

Kuinka (yrittää) ymmärtää miehiä

Elämän varrella opittuja asioita Pojista. Aakkosethan tähän meni: Abcdehgföåöwzöö...? 

1. Verenpainetta kohottava vastaus: "Ei mikään."

Ulko-ovi pamahtaa lujaa. Mies tulee kotiin sanaakaan huikkaamatta, ja kun mainitset ruuan olevan valmista tulee ilmoitus ettei ole nälkä. Luonnolisesti kysyt onko kaikki hyvin ja painaako joku mieltä, ja sieltä se tulee, kuin sade jota et odottanut mutta tummat pilvet laskeutuivat heti oven pamautuksen myötä: EI MIKÄÄN. Mikään ei ole vaivaa tai ole pielessä. V*ttu kuinka niin ei muka ole?! Johan sen näkee ja kuulee käytöksestä kilometrin päähän että kaikki_ei_ole_hyvin.
Tämä on ehkä yksi raivostuttavimmista piirteistä. MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEA KERTOA, VAIKKA EDES LYHYESTI, ETTÄ OLI RASKAS TYÖPÄIVÄ TAI JOKU MUU ASIA OTTAA PÄÄHÄN. Ihan oikeasti, haluan tietää?!
Vastaus: Halaa. Sitten voit kysyä varovasti em. asioita, ja jos "mullaonkaikkihyvin-olenythiljaa" -linjaus jatkuu, on parempi antaa olla siltä osin. Anna miehen murjottaa rauhassa. Jos pystyt, lähde vaikka pariksi tunniksi ulos ystäväsi kanssa, koska muista, tässä tilanteessa vaikeneminen on kultaa. Muuten olet jankkaava ja nalkuttava akka (jos et kuule sitä ääneen se ei tarkoita etteikö mies ajattelisi niin). Jatkuva kyseleminen pahentaa asiaa, ja koska meidän naisten on todella vaikea olla hiljaa tällaisessa tilanteessa "eristäytyminen" vaikka ihan henkisesti on win-win tilanne koska miehet tykkäävät miettiä asioita ensin hiljaa rauhassa. Todennäköisesti iltaan tai viimeistään seuraavaan aamuun mennessä saat oikeita vastauksia ja pahoittelut häneltä ihan oma-alotteisesti, joilloin voit tukea kumppaniasi häntä painavassa asiassa. (Tosin jos tällaista jatkuu pitkäänkin - jokin on todennäköisesti pahastikin vialla ja jos et silloinkaan saa mitään vastausta herraties viikkoihin, tee pakkaussuunnitelma ja itsesi uudelleen onnelliseksi). Tai vakavasti: Jatkuva tiuskiminen voi johtua myös masennuksesta ja silloin kipinkopin lääkäriin! 

2. Anna miehelle oma-aloitteisesti omaa aikaa

Tämä on aika helppo, heti kun asian on kerran tajunnut. Viikonloppu on tulossa ja olet varmistanut poikaystävältäsi, että onhan lauantainen Ikean reissu vielä okei ja muistutat että sunnuntaina on sitten Petteri-Irmelin ristiäiset jonne olet(te) lupautuneet menemään. Juu on okei. Lauantaina alkaa kiroaminen "pitikö tänne tulla koko Suomen kanssa samaan aikaan?!" ja sunnuntaiaamuna ilme on vähintäänkin kiukkusurun peittämä kiskoessa pukua ylle. Sitä ennen olette viettäneet kyseisen viikon arki-illat suurimmaksi osaksi kahdestaan kotona.
Vastaus: Voi olla että kuvittelen, mutta tuntuu, etteivät miehet kehtaa sanoa tarpeeksi usein kun tarvitsevat omaa aikaa (jos murahtelua ei lasketa). Ilmoita siis vaikka torstaina että lähdet tyttöjen kanssa lauantaina ulos, jolloin poikaystäväsi ehtii myös kehittää kaipaamaansa omaa ohjelmaa viikonlopulle. Tai lähde oman harrastuksesi pariin tms. ex-tempore keskellä viikkoa edes pariksi tunniksi. Tällöin poikaystäväsi saa pelata rauhassa pleikkaa, ottaa pari olutta tai mitä muuta tykkääkään tehdä ilman että höpötät vieressä. Tämä on kai melkovarma piristyskeino parisuhteessa!

3. Teot puhuvat enemmän kuin sanat

Miehissä ja naisissa on eroja. Siinä missä naiset suurinpiirtein ajattelevat ääneen, miehet ratkovat ongelmia hiljaa päässään ja avaavat suunsa kun ovat keksineet ratkaisun. Sama pätee parisuhteen kaikilla osa-alueilla. Haluat jutella yhteisistä asioista noin muuten vaan mutta mies ei innostu. Saatat miettiä miksi kuulet mielestäsi sanat "Rakastan sinua" niin harvoin, kun itse tykkäät huikata nuo sanat kotoa pois lähtiessä ja lopettaessasi puhelun. Näitä kun paisuttelee tarpeeksi päässään saa pahimmilaan kauhuskenaarion että "eihän se välitä musta enää!". Totta, puhuminen on tärkeää, mutta niin on myös sanaton viestintä.
Vastaus: Kun mies tuo sinulle buranaa ja roskaruokaa ollessasi kipeä, tai kokoaa Ikean helvetillisen tuhatosaisen hyllyn puolestasi tai lähtee kuskiksi kun menette kavereiden kanssa ulos, se välittää. Rakastaa. Naiset ovat syntyneet puhumaan ja miehet... no ei, ei ainakaan ne keihin olen törmännyt. Joten kun pinna alkaa seuraavan kerran kiristyä - katso pyykkejä kuivaustangolle levittävää poikastävääsi ja kuiskaa itse itsellesi "se rakastaa mua". ❤

4. Kehu häntä (kun on aihetta)

Tätähän harva mies myöntää ääneen, mutta myös miehet kaipaavat kehuja ja kannustusta vaikka eivät ilmaisi sitä millään tavalla. En nyt tarkoita että 5 min välein pitäisi olla muistuttamassa kuinka hyvin hiukset juuri tänään ovat, mutta hyvä asia pitää mielessä. Tosin toimivassa parisuhteessa nää kehut tulevat puolin ja toisin ihan luonnostaankin; joskin toisen/kummankaan lapsuudenkodissa tällaista tapaa ei ole ollut, sitä kannattaa harjoitella, koska tällaiset "pikku"jutut juurikin tekevät onnelliseksi päivittäin! 

5. Älä yritä muuttaa häntä

Ei. Se ei vaan kannata. Ja onhan siihen syykin, miksi alunperin ihastuit juuri omaan kultaasi. Joten miksi muuttaa sitä? Toki lattialla lojuvista likaisista sukista (okei tää on klassikko, mutta noin vaan aina käy.. arrrgh) voi sanoa että meillä on ihan likapyykkikorikin olemassa, siis jos on, ja sitten vaan keräät itse sukat pois lattialta. Pidemmällä tähtäimellä kummasta on enemmän vaivaa; kerätä ne pirun sukat pois lattialta vai aiheuttaa 3.s maailmansota jatkuvalla nalkutuksella? Niin. 

Lievää söpöstelyy :D <3

Oikeestihan mä en tiedä mitään miehistä, mutta jos joku tietää jonkun joka tietää voisko tulla kertomaan mulle??? Nämä on lähinnä sellaisia asioita joita olen itse huomannut esim. nykyisessä parisuhteessa. 
Eilen sattui hauska (tai no sillon ärsyttävä) tilanne, kun poikaystävä lähti aamulla heti herättyään kävelylle. En muista kerkesikö sanomaan edes hyvää huomenta. Jäin tänne sen kämpille ihmettelemään ja lopulta heikkohermoisena suutuin niin, että lähdin lähibaariin yksin yhdelle tuopille. Mököttämään :D Katson puhelinta ja sieltä on tullut wa-viesti: "Haluutko rakas pizzaa?". Vastaan en ja koitan selviytyä nopeasti takaisin kotiin. Mähän jaksan aina ja autuaasti höpötellä laihiksesta yms., ja kerran poikaystävällä meni sit siihen hermot ja lopputulos oli aboouttirallaa että ei sitten saakeli syödä ollenkaan. Siis molemmilta, vaikka ei toi toinen mitään laihista edes tarvitse. Tämä sitten on johtanut mm. tällasiin pizzalla hiiviskelyihin yms.. :,D Niin, voisihan niistä asioista puhuakin järkevästi. Paitsi että noiden (vai meidän??) kanssa ei voi - vaikka ovatkin niin pirun ihaniasöpöjä❤! 

- Onko teillä antaa vinkkejä tai muuten vaan kuulostaako mikään tutulta? - 

<3 <3 Suvi 

6 vinkkiä arjessa jaksamiseen

Muutamia vinkkejä yleiseen jaksamiseen

Kuten aiemmissa postauksissa on käynyt ilmi, painin aika monien ongelmien kanssa (niinkuin kaikki me joskus, enemmän tai vähemmän!). Nyt kun kesälomatkin ovat lopuillaan ja ihmiset palaavat työpaikoillen sekä opiskelemaan, ajattelin kirjoittaa pintaraapaisun eri selviytymiskeinoista noin elämässä yleensäkin.

Jos ottaisin vielä itsekin omista vinkeistäni opikseni saattaisi tää "fuck my life!" -mantrakin vähentyä..

1. Ole rehellinen (&armollinen) itsellesi

Deadlinea pukkaa, tehtäviä kasaantuu, tiskit vyöryvät jo keittiöstä ulos... Kaikkea ei täydy hoitaa kerralla. Supersankarittarena olo olisi varmasti mukavaa, paitsi että en ole sellainen. Ainakaan vielä ;) Antaa tiskien kasaantua. Jos tehtävän palautuspäivä on viikon päästä, voit hyvin nukkua univelat tänä iltana pois. Kauniita unia ja oman kullan kuvia! Muutos vie aina aikansa, ja lomilta paluu on joka kerta paluu arkeen. Tai mikä tahansa muu muutos elämässä. Kaikki ei tapahdu heti, eikä pidäkään tapahtua. 

2. Listojen tekeminen

Tämä on varmasti yksi useimmiten mainittu vinkki arjen helpottamiseen, varmaankin siksi että se toimii. Itse teen listat (tärkeysjärjestyksen lisäksi) myös sillä tavalla, että laitan ne kaikista inhottavimmat&kauheimmat&mä-en-halua-tehdä-tota -jutut kärkeen. Kun kaikista pahin ja kummittelivin asia on hoidettu pois alta, loput ovat yhtä lastenleikkiä. 

3. Puhu ongelmistasi

Jos listat ja armollisuuskaan eivät auta alkuun, kannattaa hyvissä ajoin puuttua esim. jaksamisen ongelmiin. Jos sinulla on perhe ja/tai ystäviä, puhu heille. Läheisten tuki on tärkeää kun tunnet että omat voimat eivät riitä. Jos kotonasi vallitsee kaaos, ystäväsi voi tulla vaikka kylään kahville ja auttaa samalla esim. tiskaamalla osan niistä itsestään kävelevistä astioista. Samalla saatte juttutuokion joka voi piristää teitä kumpaakin. Myös äidille soitto toimii, mulla tämä on numero 1 silloin kun tuntuu että mikään ei suju. Äiti tuntee lapsensa paremmin kuin kukaan muu ja osaa myös lohduttaa samalla tavalla 💕

4. Puhu ongelmistasi esimiehelle tai ammattilaiselle

Ennenkuin huomaat makaavasi burn-out -sairas"lomalla" sängynpohjalla niin ettet jaksa avata edes tv:tä, palataan kohtaan 3. Jos iltaisin seuraava päivä itkettää jo valmiiksi, ja aamulla toivot bussin osuvan ratikkaan ennemmin kuin se, että joutuisit menemään töihin, pitää jo toimia seuraavalla asteella. Kerro esimiehellisesi (tai koulussa opinto-ohjaajalle tms.) että nyt liika on liikaa, etkä jaksa. Suurimmassa osassa tapauksista ihmiset ovat tosi ymmärtäväisiä, ja saatat saada jaettua työtehtäviäsi tai hetkellisesti lyhyempää työpäivää, tai vaihtoehtoisesti lisää palautusaikaa koulutehtävällesi. Se että puserrat itsestäsi viimeisetkin voimat irti ei palvele kenenkään etua. Pahimmassa tapauksessa masennut ja silloin on jo syytä soittaa pikimmiten esim. omalle terveysasemalle. Joskus (lue: useimmiten) masennus tai loppuunpalaminen ei näy päällepäin joten läheisesi eivät välttämättä osaa auttaa sinua vaikka haluaisivatkin. Onneksi masennus yms. eivät ole enää tabuja eikä lopuunpalamista tarvitse ikinä hävetä! 

5. Terveelliset elämäntavat

Okei, mä oon ehkä maapallon huonoin esimerkki näistä, mutta ehkä juuri siksi hyvä antamaan neuvoja oikeaan suuntaan. Nukkuminen. Mitään muuta en fyysisellä puolella voi painottaa enempää kuin että nuku tarpeeksi. Vaikka illalla tulisi tv:stä Sinkkuelämää uusinta ja pakastimestakin löytyisi Ben&Jerry's jäätelöä, jos seuraavana aamuna on (oikeasti) pakollinen aikainen herätys ja väsyttää, mene nukkumaan. Se kannattaa aamulla kun huomaat herääväsi muutaman kahvikupin jälkeen virkeänä uuteen päivään. Syksyn lähetessä on myös hyvä huolehtia riittävästä vitamiininsaannista. Jos sinulla on tapana juoda liian vähän vettä, kannattaa korjata tämä tapa. Nykyään kaupan hyllyltä löytyy vaikka mitä eri vesivaihtoehtoja, ja jotta homma ei tulisi liian kalliiksi täytä tyhjä pullo (seuraava on paras vesijuoma!) kylmällä kraanavedellä. Mitä liikuntaan tulee - jos into on päässyt lopahtamaan, aloita hiljalleen lempiharrastuksesi uudestaan. Myös lyhyet iltalenkit ulkona tekevät ihmeitä! Tämä + vedenjuonti + riittävät yöunet takaavat jo senkin että myös naama on virkeämmän näköinen meikattavaksi aamulla =)

kuva: #Gem

6. Vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi

Riitaa poikaystävän kanssa? Hän pilasi koko iltasi, tai siis koko viikkosi? Työkaveri sanoi kahvipöydässä ikävän jutun joka häiritsee niin ettei edes töihin voi keskittyä? Ehkä totta, mutta ennenkuin voit olla aidosti onnellinen toisen kanssa, sinun pitäisi pystyä olemaan onnellinen itsesi kanssa. Tämän tajuamiseen multa on mennyt aikaa koko aikuisikäni eli aiiiiiivaaan liian pitkä aika. Ottamalla vastuun itse itsestään selviää yllämainituista tilanteista helpommin, ja mikä parasta - voit tehdä itse tarvittavat muutokset mitä onnellisuutesi kulloinkin vaatii! 

Toivottavasti näistä oli jotain apua etenkin lähestyvään syksyyn (apua, tuleeks se jo?!) ja noin muutenkin. Muita blogeja lukemalla olen löytänyt myös tosi hyviä apuja arjen uuteen järjestelyyn!

Mitä vinkkejä teille tulee mieleen joilla jaksaa/pystyy järjestelemään paremmin arkea? 

<3 3 Suvi 

Lihapullia ja perunamuussia Silja Symphonylla

Tallinnan risteily

Tässä on ollut taukoa kirjoittamisesta kun tulin kipeäksi reissun jälkeen (ei, ei pelkästään "kipeäksi" tax-free yms. juomista vaan oikeasti kipeeksi). 

Kurkkukipu on jo laantunut mutta lämpöä on edelleen 😞 Pääsin kuitenkin nyt läppärin ääreen niin saan laivapostauksen tehdyksi :) Huom. kaikki kuvat ovat kännykän kameralla otettuja koska en ottanut kameraa reissuun mukaan. 

Aurinko paistoi lähtiessä, joka vain lisäsi jo ennestään hyvää tunnelmaa! Harmi vaan ettei tullut aurinkolaseja mukaan kun mun ainoat käyttökelpoiset lasit ovat jääneet kaverille. 

Mulla tuli niin kauhee kiire ennen lähtöä etten ehtinyt meikata. Pete oli tietty jo ihan lähtövalmis (miehillä kun on mukana maksimissaan se yksi reppu ja ei täydy meikata), mutta onneks aloitettiin jo hytissä kuulumistenvaihto ja naaman laittaminen meni siinä samalla. 

Lähdettiin kiertelemään laivaa ilman sen kummempaa "risteilyohjelmaa". Käytävillä oli paljon näitä "perus" matkamuistoja yms. Yhteisselfieitä tuli otettua paljon koska oltiin niin fiiliksissä kun ei oltu nähty kokonaiseen vuoteen! Siis asutaan samassa kaupungissa ja silti. Sovittiin että seuraavaa kertaa ei jäädä odottelemaan noin pitkää aikaa =) 

Suunnattiin laivan ns. mummobaariin (hah, hyvä kutsumanimi!) mutta siellä olikin bändi ja tosi hyvä laulaja esiintymässä ja musiikkikin oli hyvää. Ihastuin tollaseen jätti jääkarhu -pehmoleluun, mutta en edes uskaltanut katsoa hintalappua... 

 
Yleensä en tykkää laittaa kuvia itsestäni mihinkään koska aina on outo ilme, läskit näkyy, huono kuva jne. mutta nyt tein poikkeuksen. Laivalla oli niin kivaa hyvän ystävän kanssa ja hymystäkin näkee että oon tosi iloinen, joten mitä yksistä läskeistä?

Me vietettiin oikeastaan koko aika käytävillä ja kannella (tax-freen, hytin ja meriaamiaisen lisäksi), joten esim. laivan yökerhosta en osaa kertoa yhtään mitään koska ei edes käyty siellä. Tutustuin kannella v. 1938 syntyneeseen Rovaniemeläiseen ihanaan pappaan jonka kanssa jäin suustani monta kertaa kiinni, ja Pete sai välillä ihmetellä että mihin jäin jumittamaan. Maisemat kannella olivat tosi kauniit myös illalla!

Oltiin herellä aikaisin aamulla kun laiva saapui satamaan. Tallinnassa satoi räntää! En ollut uskoa silmiäni, enkä tietenkään katsonut mitään sääennustetta etukäteen. 

Mentiin sitten meriaamiaselle jossa en meinannut pysyä hereillä (itseasiassa menin yölläkin hyttiin yksin nukkumaan kun en pysynyt hereillä). Onneksi Pete oli ihana ja toi Jaffaa meille pöytään ja ruoka maistui. Illalla ei käyty syömässä esim. buffetissa tai muuallakaan säästösyistä, eikä ollut nälkäkään. Tosin keskellä yötä mulla sitten tuli kauhea nälkä, ja sain päähäni että haluan syödä lihapullia ja perunamuussia :´D Pete lähti ystävällisesti etsimään tunnin ajan mistä tätä voisi saada kiertäen infotiskit ja monta kerrosta mun nukkuessa hytissä. Vaikka ko. ruokaa ei saanutkaan mistään keskellä yötä, voiko olla noin ihanaa ystävää kuka lähtee etsimään tiettyä ruokaa väsyneelle kaverille?! <3 

Ei siis menty ollenkaan maihin vaan hyttiin nukkumaan. Osittain räntäsade vaikutti asiaan mutta enemmän väsymys, kun ei pysynyt silmätkään enää auki. Tietenkin alkaa muuten nukuttamaan laivalla, eikä kotona ennen matkaa... Paluumatkalla kun herättiin oli pientä myrskyä ja upeita vaahtopäitä. Tätä kuvaa ottaessa olin 90 % varma että vähintään kännykkä putoaa mereen muttei pudonnut =) 

Pete ja mä. Mulla on muuten joka kuvassa sama keltainen hiuspanta. Hävitin sen jopa tolla reissulla ja voi sitä parkua, kunnes löysin sen seuraavana aamuna kannelta :D Pesun kautta vaan ja takaisin päähän... Eihän toi kallis tai erityisen hienokaan oo, mulla nyt on vaan vaihe että tykkään käyttää tota. 

Takaisin kotona Helsingissä. Poikaystävä oli (onneksi!) satamassa vastassa auttamassa tuliaisten kannossa. 

Tätä kirjoittaessa oli pakko ottaa jo kerran buranaa, joten nyt taitaa olla paras mennä vaakatasoon katsomaan netflixistä jotain ja juoda teetä. 

Kuinka usein te muuten käytte laivalla, esim. just Tallinnassa? ❤😊

<3 <3 Suvi

PS. Mun flunssasta johtuen yhteistyökampanjan maanantaille sovittu jatko Robertpk:n jouduttiin siirtämään, mutta onneks siellä oltiin super ymmärtäväisiä!. Tarjoushinta koodilla SUVI10 (eli -20 % parturi-kampaamon palveluista) on kuitenkin vielä voimassa, ja yhteistyöpostaus on tulossa tänne jahka parannun =) 

FuckMyLife: Kysymys&Vastaus-postaus

FuckMyLife: Kysymys&Vastaus-postaus

Kysymys&Vastaus-postaus

Kysymyksiä & Vastauksia

Oon nyt jotenkin ollut niin uppoutuneena blogimaailmaan, että vuorokausirytmitkin ovat menneet sekaisin (okei, olivat ne jo ennen tätä). Valvoin toissapäivänä (???) vajaat 5 tuntia täyden vuorokauden ja olokin oli sitä luokka 😕... Aamulla herätessä vaistomaisesti keitin kahvit mutta muuten jatkoin siitä mihin eilen jäin; eri blogien lukemiseen ja ohjeisiin. Tässä pätee taas se, että mitä enemmän tiedät, tiedät myös ettet tiedä vielä mitään. Tajusko tosta mitään? :D 

Kuitenkin siirryin etsimään erilaisia kysymyspostauksia ja löysinkin tosi hyviä (tarkoittaen että kaikki kysymykset eivät ole muodossa "kumpi on parempi väri, sininen vai punainen?" koska tollasista ei saa oikein mitään irti. Poimin kysymykset täältä, kiitoksia! 

Minkälaisista ihmisistä pidät ja et pidä?

Pidän mukavista, iloisista, empaattisista ja reiluista ihmisistä. Ja huumorintajuisista! =) Kaikenlainen teeskentely, esittäminen, selän takana puhuminen on tosi inhottavaa (&suututtavaa). Jos ihminen on täysin empatiakyvytön, en usko että tulemme toimeen, koska arvostan tota piirrettä ehkä eniten. 

Sun koko nimi? 

Suvi Tuulia

Tykkäätkö sun nimestä, minkä nimen haluaisit jos saisit valita? 

Tykkään nykyään, mutta koko peruskouluaikana meillä ei ollut ketään muuta Suvia koulussa ja arvatkaa sitä tuijotusta kevätjuhlassa kun soitettiin Suvivirsi. Olin kuulemma joskus tullut itkuraivoten kotiin että vaihdan nimeni kun "kaikki on suvia, suvivirsi, suvisaippua jne.". En haluaisi vaihtaa nimeäni mutta jos olis pakko, tykkään jotenkin nimestä Fiona <3 (vaikka vaikee silti kuvitella itselle =) ). 

Onko sulla lempinimiä? 

DK, Donkey Kong, Iso Kaveri, Zuvios, pikku-pikku, Pickwich.. Tossa ne tais olla. Nykyään käytössä on enää DK. 

Pelkäätkö kuolemaa? 

En omaani, mutta läheisten kyllä. Tosin uskon että tosipaikan tullen jokaista pelottaa loppumetreillä (ellei kuole tapaturmaisesti ja/tai heti). 

Uskotko yliluonnollisiin asioihin? Entä horoskooppeihin? 

Uskon, että jotain meitä ylempää ja voimakkaampaa on olemassa, mutta sen tarkemmin en osaa kuvailla uskomustani. Uskon Karman lakiin joten siinä mielessä buddhismi taitaa olla uskonnoista lähimpänä. Ja uskon enkeleihin ❤ Oikeisiin horoskooppeihin ja astrologiaan kyllä uskon, en iltapäivälehtien päivähoroskooppeihin. Mulla on oinaan symbolikin tatuoituna oikean jalan nilkkaan.

Kadutko mitään? 

Tällä hetkellä tota mun ekaa "kuvapostausta", siis aivan kamala :,D Mikä saa ihmisen uskomaan olevansa niiiiiin hyvä kuvaaja, että voi muuttaa harmaan lähiöpihan linssin läpi kauniiksi???  Vakavasti ajateltuna on pari(senkymmentä) asiaa joita kadun, mutta ilman niitä virheitä en olisi oppinut tiettyjä asioita ja olisi sitä mitä nyt olen, minä. Eli oudosti ajateltuna haluaisinko olla joku muu? En yleensä, tosi harvoin. 

Ootko tyytyväinen elämääsi? 

En täysin. On muutama asia, joista stressaan ihan liikaa (tosin välillä aiheestakin) ja pitäisi tehdä rohkeutta vaativia oikeita ratkaisuja/päätöksiä. Suurimpaan osaan näistä pystyn onneksi vaikuttamaan itse - mutta onko joku päätös oikea vai ei, niin tollasia ei helpolla ratkota... ainakaan tässä päässä. Onneksi tuskastun aika nopeasti asioiden kiroamiseen ja roikotteluun. Tosin on joitain asioita kuten liikunnan pitäminen säännöllisenä elämässä, jota roikottelen ja kiroan varmasti loppuelämäni. Tää oli nyt aika syvällisesti ajateltuna koska tosiasiassa mulla on asiat (onneksi!) ihan aika tosi hyvin. 

Jos saisit palata ajassa taaksepäin, mihin palaisit? 

Siihen hetkeen, kun oltiin parhaan ystäväni ja silloisen kämppikseni kanssa illalla meidän parvekkeella ja todettiin että kaikki on hyvin. Kummallakin. Ei mitään rahahuolia, ei ihmissuhdehuolia, perheenjäsenet ja sukulaiset & ystävät terveitä, työasiat hyvin jne. Tuun muistamaan ton hetken ikuisesti. 

Pelkäätkö kiusallisia hiljaisuuksia? 

En. Ne on hauska rikkoa sanomalla esim.ihan vaan että nyt on kiusallista, ja lisätä perään jotain hauskaa tai muka-hauskaa. Tai sitten alkaa vain naurattamaan =) 

Saatko jostain kuukausirahaa? Paljonko? 

Tällä hetkellä Kelalta sen perus sairauspäivärahan verran.

Onko sulla lemmikkiä? 
On, kissarouva Tintus. Mulla on ollut "omina" lemmikkeinä 2 kissaa, Vinski (poika) ja hänelle kaveri Tintus (tyttö). Vinski kuoli/lopetettiin toukokuussa 2015 imusolmukesyöpään 13-vuotiaana ja Tintus jäi viettelemään leppoisia eläkepäiviä mun vanhempien luo. Käyn siellä säännöllisesti moikkaamssa Tinttua, ja muutenkin =)

Lempiruoka? 
Tex-mex. Kaikissa muodoissa. Yhtä hyvänä tulee tulee tavallinen kotiruoka, esim. jauhelihapihvit ja perunat. Ainiin! Ja peruna, se on mun salainen herkku. Kun muut tytöt miettii esim. suklaata mä unelmoin keitetyistä perunoista sellaisenaan :D

Tykkäätkö lapsista? 

Lapsista kyllä tavallaan, en niinkään vauvoista (pelkään heitä :o... ). Lasten seurassa on helppo olla just oma ittensä, ja saa leikkiä ja olla lapsenmielinen! Tosin kovin pitkään sitä ei jaksa kun haluaisi välillä vaan lössähtää sohvalle lepäämään kesken leikkien. Kaikki kunnia vanhemmille kun jaksavat!

Ootko itkeny koskaan julkisella paikalla? 
Kyllä, viimeksi muutama päivä sitten bussissa. Ei sille oikein voi mitään, jos itkukohtaus tulee...

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle, kolme asiaa? 
Telkkarin, hyvän ystävän ja ruoka-juoma selviytymispaketin.

Mikä on lempivärisi? 
Keltainen. Jostain syystä se on vaan ihanan pirteä, ja yhdessä vaiheessa mulla oli kausi että käytin vaan keltaisia paitoja =) Hyvänä kakkosena tulevat violetti ja vaaleanpunainen.

Kuinka usein syöt karkkia? 
En oikein tykkää karkeista tai suklaasta. Jos joku syö vieressä tekee mieli maistaa, mutta se jää siihen. Joskus tosi harvoin tekee mieli makeeta.

Maito vai mehu? 
Mehu! En edes vauvana/lapsena suostunut juomaan maitoa; lapsuuskuvissa tuttipullossa on vedellä lantrattua appelsiinimehua. Ei ole maitoallergiaa tai laktoosi-intoleranssia joten tosiaankin outo juttu tämä. Vieläkin madon haju saa aikaan puistatuksen... Onneksi perunamuussi tehdään mulle kasvisliemi-/kerma-sekoitukseen - on muuten tosi hyvää!

Ootko suvaitsevainen? 
Yritän olla. Ensisijaisesti pidän ihmistä kuin ihmistä hyvänä ennenkuin toisin todistetaan.

3 asiaa joita ootat täl hetkel eniten? 
1. Hyviä yöunia. Oon niin univelkainen, että voisin vaikka maksaa yksistä kunnon yöunista...
2. Huomista Tallinnan reissua! Oon viimeks ollut ulkomailla tammikuussa (Budapest) ja edellisestä Tallinnan reissusta on jo vuosi aikaa =O Rakastan vanhaa kaupunkia, rakennuksia, liikkeitä ja yleensäkin tunnelmaa siellä... ja tietty nään hyvää ystävää kun lähdetään reissuun <3
3. Tän blogin tekemistä ja edistymistä. Oon vähän hurahtanut tähän touhuun, ja hyvähän se on tehdä saikullakin jotain omien voimavarojensa mukaan. Toivottavasti vanha harrastukseni valokuvaus lisääntyisi samalla!

Biisi mistä tulee aina hyvä mieli? 
Redrama - Clouds


Vielä bannerista; sen puuttuminen on häirinnyt jo pitkään, mutta kerrankin ajattelin olla tässä hommassa fiksu = kärsiväliinen. Löysin pari päivää sitten pixbaysta:sta musta tosi kivan kuvan ja mietin voisko sitä jotenkin käyttää. Homma jäi kuitenkin siihen etten saanut mielestäni mitään tarpeeksi tyylikästä kasaan. Leikin hetken Paintilla (oikeesti kyllä!), ja olo oli kuin 4-vuotiaalla joka on juuri saanut väriliidut. Ja jälki myös sen näköistä! Laitan teidän iloksi/kauhuksi mun räpellyksen jota katsoessa ei voinut kun nauraa ja todeta taas että fuck my life :D Picasassa ei ollut yhtä paljoa fonttivalikoimaa kun tuolla, mitä ihmettelen suuresti, ja photari mulla on toisella läppärillä joka on vanhempien luona joten sitä ei voinut nyt käyttää mihinkään. 

Tää oli musta tosi kaunis kuva esim. just banneritaustaksi. En vaan saanut aseteltua tekstiä kivasti, ja lisäks tuntuu oudolta että bannerissa olisi jonkun muun kuva (vaikka tosi upee onkin! musta ei ikinä sais tollasta kun en osaa vaan olla kuvattavana). Osittain varmaan siksikin, että veikkaan lukijoiden olettavan että kuva onhenkilöstä itsestään. Pitää vielä miettiä näitä. Mutta Hot or not nää mun alustavat ideat? 

Nyt on pakko koittaa nukkua... Huomenna täytyy herätä aikasin, miettiä mitä pukee laivalle & Tallinnaan ja "pakata" tälle näinkin pitkälle reissulle ja vanhemmatkin tulevat käymään päivällä. Tekemistä siis riittää mutta onneksi kivaa sellaista. Teen reissusta jonkinlaisen postauksen jahka palaudun kotiin ja saan levättyä mahdolliset väsymykset pois =) 

Hyvää yötä! <3 <3 Suvi 

Blog-Kampanja

Yhteistyö-Kampanja-postaus Parturi-kampaamo Robertpk:n kanssa

Nyt saan tänne teille lupaamani kuvaus- ja kampanjapostauksen! 
Kerroinkin jo aikaisemmin vähän mitä on luvassa, eli kävin maanantaina paikan päällä ottamassa muutaman kuvan ja juttelemassa tarjouskampanjasta tänne. 

Olin ihan leppoisissa tunnelmissa koko päivän, mutta puoli tuntia ennen lähtöä iski ihmeellinen paniikki :D Onneksi rentouduin nopeasti ja kuvatessa koko paniikki unohtui täysin. 

Saavuin paikalle vähän ennen sovittua aikaa juuri sopivasti, että sain katsoa (ja kuvata) miten volyymiripsiä laitetaan.

Tässä valmis lopputulos: 

Besjana laittoi 12 mm:n volyymiripset, ja en voinut olla ihmettelemättä kuinka taitavasti ripset ovat tyvestä laitettu! (näin maallikon sanoin). Näyttivät omilta ihan läheltäkin katsottuna. Ja asiakaskin oli todella mukava kun suostui kuviin =) 

Paikka sijaitsee Helsingin Pihlajistossa, osoitteessa Salpausseläntie 18, 00710 Helsinki. 

 Blogin lukijoille saatiin tarjous kaikista parturi-kampaamo palveluista -20% normaaleista hinnoista! Tarjous on voimassa toistaiseksi ainakin seuraavan viikon loppuun (13.8.) saakka koodilla SUVI10 (ei koske ripsiä). Aika varataan netistä ja koodi kirjoitetaan viestikenttään jolloin saat alennuksen paikan päällä. Hinnaston löydät Robertpk:n kotisivujen valikosta ja myös ripsien edullisia hintoja/palveluita kannattaa kurkistaa. Itse kyseissä paikassa hiukset leikkauttaneena voin todellakin suositella. Sain juuri sellaisen mallin kun toivoin, mikä on oikeasti harvinaista! (varsinkaan kun en ottanut mukaan edes mallikuvaa).

Bussit 70 ja 71 kulkevat Rautatientientorilta Pihlajistoon (jäät Pihlajiston Ostoskeskuksen pysäkillä pois). Pysäkiltä on vain vajaat 50 m parturi-kampaamo Robertpk:n liikeeseen: 

Lopuksi Besjanakin ehti kuvattavaksi =) 

Jos käytte paikan päällä hyödyntämässä tarjouksen, olisi mukava kuulla kommenttikenttään minkälaisen leikkauksen/värin tms. otit ja mitä pidit? 

<3 <3 Suvi 

PS. Menen taas ensi maanantaina ottamaan kuvia sisätiloista, ja samalla Besjana lupasi tehdä hiuksilleni tehohoidon =) Kerron ensi viikolla lisää miten hoito vaikutti hiuksiin. Nyt sen verran mukavia uutisia, että blogin lukijat saavat tehohoidon hintaan 30 € (nyt tarjoushinta 40 €) ja sama hinta pätee myös kotihoitopakettiin, blogin lukijat saavat Olaphlex-kotihoitopaketin mukaansa hintaan 30 € (norm. 40 €)! Aikaa varatessa tulee mainita koodi SUVI10 viestikentässä jotta varmistat itsellesi tarjoushinnan. 

Aihejuttuja ja itsensäpaljastuksia

Moi, olen Suvi

Ajattelin vihdoin kirjoittaa jotain itsestäni. Tuntuu vaikealta alottaa, kun en tiedä mikä ihmisiä kiinnostaa mutta antaa mennä =) 

Olen 34-vuotias ja asun Helsingissä. En ole täältä kotoisin, syntynyt Vantaalla joten oikeaoppisesti en voi kutsua itseäni helsinkiläiseksi? Ei sillä että asialla olisi väliä,jäin taas pohtimaan niinkuin usein teen... Iästä sanoisin mielummin 18 vuotias + 16 vuotta elämänkokemusta, ja esim. naiseksi kutsuminen aiheuttaa jostain syystä ahdistusta. Ei, en kuvittele olevani ikinuori (puhumattakaan näyttäväni siltä) mutta tietynlainen lapsenmielinen ajatusmaailma ei ole lähtenyt mihinkään.

Miksi aloitin kirjoittamaan blogia?

1.  Kirjoittaminen ja valokuvaaminen

Olen lapsesta asti tykännyt tehdä molempia, muistan kun halusin filmirullan ihan vain siksi että pääsen varmuuden vuoksi esim. kotipihalle kuvaamaan. Aineista ja esseistä sain hyviä numeroita ja osaan ilmaista itseäni parhaiten kirjoittamalla. Olen opiskellut Markkinointiviestinnän ammattitutkinnon ja sitä ennen mm. graafista suunnittelua ja valokuvausta Tampereen ammattiopistossa. Kirjoittamisesta en osaa antaa vinkkejä - itsellä se menee kuin puhuminen, inspiraation tullessa tuskin edes mietin mitä näppäilen. Valokuvaamisesta osaan antaa joitain vinkkejä. Ensimmäisenä muista ladata kameran akku, ja varmista että muistikortti on sisällä. Muistikortti on joskus unohtunut ja siinä kyllä kiroaa kun tajuaa asian n.kymmenen kuvan jälkeen. Pukeudu mukavasti. Kuvatessa omalla ulkonäöllä (paitsi jos olet itse myös kuvattavana) ei ole mitään väliä, vaan sillä että pystyt liikkumaan ja olemaan mukavasti. Tästä voisin jatkaa kertomalla kultaisesta leikkauksesta jne. sen mitä tiedän. 

2. Sairastaminen ja työttömyyden haasteet

Näistä on pakko sanoa, että olen superekspertti! Kohdalle on osunut masennus, ahdistuneisuus, lukuisia käsileikkauksia tapaturmien jälkeen, jatkuvaa flunssaa, niskajumia, leikkauksen jälkeinen hermovaurio, diabetes 2:n ahkera välttelemisyritys, you name it! Ongelmia Kelan kanssa? Ei hätää, tästä voisin kirjoittaa selviytymisoppaan. Onneksi oon myös keksinyt (ainakin itselle) toimivia ratkaisuja edellämainittuihin ongelmiin joita aion myös jakaa täällä. Nyt sairas"lomalla" oleminen on pakottanut miettimään tulevaa jaksamista ja tää bloginalku on auttanut jo nyt(toisinsanoen piristänyt mieltä ja saanut mielekästä tekemistä). Ensimmäinen mikä tulee esim. masennukseen liittyen mieleen on että mene ulos kerran päivässä. Vaikka yötä vasten pimellä hiipien viemässä roskat. Kunhan menet, vaikka et haluaisi. Saat tästä jonkinlaisen rytminalun. 

3. Epätoivoiset laihdutusyritykset sekä onnistumiset

Jokainen nainen (no nyt se sana tuli) on joskus yrittänyt laihduttaa, tai ainakin jollain tapaa parantaa ulkonäköänsä. Olen oppinut pukeutumiskonsteja omenavartalon ja kaksoileuan peittelyyn ilman, että näyttää täysin harakanpelättimeltä (tosin osaan senkin!). Paras "peittelykeino" on tietenkin lopettaa peittely ja löytää sopiva liikuntamuoto johon jaksaa sitoutua. Tästä on paaaaljon kokemusta!  Ensi hätään yksi mun lemppareista on kaulahuivit. Niitä saa ohuina kesähuiveinakin ja jos omaat kaksoisleukageenin tämä ratkaisee ongelman. Mikäli kaksoisleuka on geeneissä, se on on ja pysyy painosta huolimatta. Nimim. joskus 178 cm ja 59 kg. 

Jotta tekstistä ei tulisi liian raskas ja pitkä jatkan tästä vielä pari-kolme osaa myöhemmin. Eniten kiinnoistaisi tietää, mitä ja mistä te haluatte tietää? 

<3 <3 Suvi 

PS. Robertpk:lla oli tosi mukava tunnelma ja sain paljon hyviä kuvia! Lisäksi sain tänne tarjoushinnat ja blogin lukijoille päälle alennusta. Heti kun saadaan Besjanan kanssa setti kasaan julkaisen paikasta ja tarjouksista jutun, joka todellakin kannattaa lukea!